Rimman huono-onninen viikko alkoi sunnuntai-iltana, kun neiti (vai onko se rouva, kun sillä on lapsia? Toisaalta se ei kyllä ikinä nähnytkään sulhastaan... mitenkähän siis on?) saapui iltapäivystyksestään pihamaalta tassu veressä. No, ruokatarjoilu oli juuri alkamassa, joten tassu ei paljon menoa haitannut. Maanantaina koipi olikin sitten jo kipeämpi. Tiistai ja keskiviikko menivät tassun osalta ihan hyvin, pientä varomista lukuunottamatta. Keskiviikko aamuna katsoin, että Rimman toinen poski näytti paksulta, mutta vain vähäsen. Kun tulin töistä kotiin, oli poski jo komean näköinen. Onneksi aamulla turvotus oli kuitenkin jo laskenut ja kaikki näytti olevan hyvin.

Torstaina tassu alkoi turvota ja vaivata ihan selkeästi. To-pe yönä tuli sitten vielä huono olokin ja Rimma oksensi yöllä ja aamulla. Onneksi saimme peruutusajan Oivaan ja Rimma pääsi tutun Saila eläinlääkärin hoidettavaksi. Viimeksi Saila hoiti Rimman etutassun murtunutta varvasta kesällä 2008. Ja kuinkas sitten kävikään, röntgenin jälkeen todettiin, että taas on varpaassa pikku murtuma ja kynsi tulehtunut. Kaiken vielä kruunasi se, että nyt Rimman toinen poski oli turvoksissa?! Siinä sitten lykättiin piikki jos toinenkin likkaan; rauhoitus, puudutus, antibiootti, kortisoni, pahoinvointilääke.. Nyt sitten otetaan rauhallisesti (hah!) ja vaihdetaan sidettä vähintään kaksi kertaa päivässä (tosi helppo homma!). Antibiooottikuuri ja kipulääkkeet kotieväiksi ja kahden viikon päästä uuteen kuvaan.

Oiva on tosi kiva paikka, mutta olen tässä kuukauden sisällä kantanut sinne yli 600 euroa (Muusan hammas, rokotukset ja nyt Rimman koipi). Joskus mietityttää, oliko sittenkin kannattanut ottaa se vakuutus.

Potilas heräilee

Sydäntassu

Mustan koiran paksut posket, mustan koiran paksut pokset...